Lapset ja luonto kuuluu mielestäni yhteen ja kulkevat vähän kuin käsi kädessä. Luonto tarjoaa niin paljon helppoa ja monipuolista virikettä lapsille, ettei sitä pitäisi unohtaa. Vaikkakin nykymaailmassa iso osa lapsen ajasta tuntuu menevän erilaisten tietokoneiden, tablettien ja muiden sisäpelien parissa. Myönnän, itsekin annan helposti lapsilleni luvan katsoa netistä lasten ohjelmia tai pelata kännykällä, mutta vastapainona tälle pyrin tuomaan heille kokemuksia ja muistoja luonnossa liikkuen. Vaatiiko tämä meiltä aikuisilta sitten suuria ponnistuksia tai etukäteissuunnitelmia, jotta luonnossa liikkuminen toisi lapselle upeita kokemuksia? Vai tarvitseeko sen tuodakaan upeita kokemuksia vai riittääkö heille "ihan tavallinen retki"?
LUONNOSSA LIIKKUMINEN LISÄÄ LUOVUUTTA
Niin kliseiseltä kun tämä kuulostaakin, mutta minun ollessani nuori, oli luonnossa liikkuminen itsestään selvyys: maalla virikkeet ja tekeminen piti löytää pihalta tai metsästä, ei ollut nettipelejä tai kännykkäpelejä. Toki silloin oli ne ovat sen ajan muut virikkeet, jotka houkutteli enemän sisälläoloon, kuin ulos lähtemiseen, mutta pääsääntöisesti ulos tuli tekemisen puutteessa lähdettyä huomattavasti helpommin - varsinkin, kun asuttiin maalla.
Nyt tuntuu välillä, että tämä metsään lähteminen pitää oikein suunnitella ja houkutella lapset mukaan vaikka meilläkin on metsää ja luontoa heti ovesta ulos astuessa. Yleensä ensimmäisenä kuuluu "tylsäääää!", mutta loppujen lopuksi metsäretkeä varten ei mitään sen ihmeempää tarvita - luonto itsessään tarjoaa runsaasti aihetta seikkailuun ja lasten mielikuvitus joutuu väkisinkin töihin! Kiviä, kantoja, puiden välissä puikkelehtiminen, majan rakennusta, piilosta tai ihan vaan ympärillä olevien asioiden ihmettelyä ja aivot sekä keho pääsee tekemään sitä, mitä niiden kuuluukiin eikä vaan tuijottaa paikallaan ruutua.
Joten suuren suuria ponnisteluja tai hienoja suunnitelmia tämä ei meiltä aikuisilta vaadi, eikä sen tarvitse olla edes mitään hurjan ihmeellistäkään vaan ihan tavallinen riittää. Luulen jopa, että lapsille tekee hyvää ihan vaan perustekeminen ja touhuilu, ilman, että edes tarjotaan mitään megalomaanista tapahtumaa!
Meidän lapset ovat aika eri-ikäisiä, joten he selkeästi tarvitsevat erilaiset lähtökohdat luonnossa viihtymiseen. Siinä missä nuorin löytää innostuksen ihan vaan liukkaasta jään pinnasta, saattaa vanhempi tarvita jo selkeää tekemistä ja pienen tuuppaisun leikkiin, kunnes mielikuvitus lähtee liitoon ja ollaan keskellä seikkailua tai tutkimusretkeä. Ensialkuun kuultu tylsää ja tyhmää, ei ole mitään tekemistä, vaihtuu yleensä aika nopeasti riemukkaaseen samoiluun ja peuhaamiseen metsässä ja kotiinlähtö onkin se kurja juttu.
Itse poden aika ajoin huonoa omaatuntoa siitä, ettei pysty mielestäni tarpeeksi tarjoamaan lapsille yksinkertaista perusliikkumista luonnossa vaan työviikon aikana päivät tuntuu valuvan niin nopeasti sormien läpi, ettei aikaa tunnu jäävän muuhun, kuin perustoimintojen tekemiseen. Onneksi päiväkoti ja koulukin vielä tarjoaa viikottain mahdollisuutta liikkua luonnossa eikä ihan kamalaa huonoa omaatuntoa tarvitse potea.
Olen kuitenkin asettanut yhdeksi tämän vuoden tavoitteeksi viettää edes hetkittäin aikaa enemän metsikössä tai rannalla lasten kanssa, vaikkakin se olisi vain se puolituntinen keskellä viikkoa. Jos ei muuten saa heitä houkuteltua matkaan, niin kuuma kaakao repussa, joka odottaa nauttimista retken päätteeksi, yleensä on nostattanut intoa ulos lähtemiseen huimasti!
Sirpa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun piipahdit! Haluatko jättää terveisiä minulle? :)