Ystävänpäivää on vietetty Suomessa aina vuodesta 1980 lähtien, mutta päivällä on pitkät perinteet varsinkin Euroopassa:
Valentinuksen päivän romanttiseen rakkauteen liittyvillä tavoilla ja uskomuksilla on pitkä historia etenkin Englannissa ja Ranskassa, jossa vietettiin 1300-luvulla ystävänpäivän juhlia ja rusettiluistelun kaltaisia lemmenarpajaisia. Viralliseksi juhlapäiväksi Valentinuksen päivä julistettiin Englannissa vuonna 1537. Etelä-Euroopassa arvellaan, että linnut valitsevat itselleen parin juuri Valentinuksen päivänä. ( Wikipedia )
Mutta millainen päivä tämä Amerikan kautta pyörähtänyt ystävänpäivä on Suomessa? Millaisia perinteitä se on meille tuonut ja onko se aina pelkkää iloa?
YSTÄVÄNPÄIVÄ 2020
Suomessa ystävänpäivä on nimen omaan ystävän, ei niinkään rakkauden päivä. Meillehän tämä juhlapäivä on melko tuore tapaus, eikä kovin pitkiä perinteitä ole. Päivään kuuluu oleellisesti korttien lähettäminen, mutta esimerkiksi Amerikkalaisten suosima rusettiluistelutapahtuma ei ole täällä kovin suuresti esillä saati mielettömän juhlat ja hypetys. Itse kyllä tykkäisin tälläisistä luistelutapahtumista, tosin suomalaisittain vähemmällä määrällä siirappista romantiikkaa. Ruusut, sydämet ja hurjat määrät ylitsevuotavaa rakkautta ei meille jylhille suomalaisille taida oikein iskeä.
Omat perinteet päivän suhteen ovat aika laimeat, enkä oikeastaan sitten opiskeluvuosien ole kovin hanakasti tarttunut tähän juhlapäivään. Lapsille tämä päivä sen sijaan on aika kova juttu ja kouluissa ja päiväkodeissa puuhastellaan ystävänpäiväkortteja. Valitettavasti päivä tuo tullessaan myös pahaa mieltä ja surua, sillä halausten kerääminen ja niiden vertaaminen keskenään asettaa lapset eriarvoiseen asemaa niin viatonta leikkiä kuin se onkin. Kuka sai eniten kortteja, haleja tai huomiota. Riitänkö minä ja miksi tälläkin kertaa jäin vähemmälle huomiolle?
Toivoinkin, että ystävänpäivä vuonnan 2020 olisi ennen kaikkea tärkeiden ja läheisten ihmisten muistamisen lisäksi toisten ihmisten huomioon ottamista: yksinäiset ihmiset, vanhukset ja lapset muistettaisiin, sillä korttien lähettämisen sijaan pienikin hymy tai apu voi olla kultaakin arvokkaampaa. Haastankin teidät kaikki tänä vuonna katselemaan ympärillenne ja jakamaan apua tai tarjoamaan seuraa ihmisille, joiden huomaatte sitä kaipaavan. Oli se naapuri, mummu tai viereisen rapun yksinhuoltaja, kuka tahansa. Huikkaa moi, tarjoa hymy tai kysy mitä kuuluu. Kerro lapsille, että koulussa voi aina pyytää mukaan välitunnilla, älä jätä ketään yksin. Pidetään huoli toisistamme, pidetäänhän?
Sirpa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun piipahdit! Haluatko jättää terveisiä minulle? :)