Unelmat.
Mieheni ja minä unelmoidaan selkeästi eri tavalla ja eri käsityksellä. Tämä tuli ilmi eräänä päivänä ( tai useampaan otteeseen jo ), kun kerroin omista haaveistani.
Oma mieheni nimittäin unelmoi kylmästä oluesta, jonka voi nauttia kesäiltana mökkisaunan terassilla. Hän menee kauppaan, ostaa oluen, ajaa mökille ja saunan päätteeksi istahtaa terassille katselemaan hijaista järvimaisemaa auringon laskiessa ja nauttii kylmän oluensa. Unelma on toteutunut, ei muuta kun uutta kohden!
Oma unelmani sisälsi muuton Alpeille kasvattamaan lampaita keskelle ei-mitään. Huh, siis mitä? Hetkinen. Tiedäthän, ettei tämä ole mahdollista? Lapset ovat koulussa ja hoidossa, hei haloo! Entäs asuntolaina? Talo? Mikä muutos tämä olisi! Eihän nyt hyvänen aika halooo tälläistä voi suunnitella! Nyt pikkuisen sitä realismia.
Hetkinen haloo. Tämä oli unelma, haave. Kaikkien ei tarvitse toteutua, mutta ilman näitä haaveita arjesta tulee kertakaikkisen tylsää ja ankeaa. Unelmia voi olla isoja ja pieniä. Ne voi olla jopa mahdottomia - vaikka avaruusmatka kuuhun. Joka sekin on varmasti joillekin mahdollista. Rahalla saa, you know.
Omat haaveet tuo elämääni irtiottoa ajatustasolla: juoksen jo mielessäni Alpeilla huopikkaat jalassa lampaiden perässä ja aistin sen vapauden. Hymyilen. Totean, ettei tämä koskaan taatusti toteudu, mutta mitäs se haittaa? Ei mitään. Pelkkä ajatus tekee hyvää.
Jos jokainen unelma olisi tarkoitettu toteutuvaksi, ei niillä olisi enää mitään merkitystä. Niistä häviäisi se hohto, kutkuttava tunne eikä edes se avaruusmatka tuntuisi enää missään, jos se olisi arkipäivää ja noin vain toteutettavissa. Saattaisimme pahimmassa tapauksessa jättää haaveiden tavoittelun kokonaan tekemättä, jos se olisi liian helppoa.
Palataanpa siihen olueen. Ei liene ihmekään, että sain puolen tunnin luennon siitä, ettei Alpeille muutto lammasfarmariksi ole mitenkään tässä kohtaa mahdollista, kun miettii mieheni unelmien toteutumista: kauppaan ja mökille, nopeaa, kivutonta ja helposti toteutettavissa. Hän varmasti ajatteli samalla tavalla lammashaaveistani: nyt se lähtee perhana sinne kauppaan ja hakee menolipun Alpeille! Haloo!
Kun toinen haaveilee isosti ja toinen pienesti, tulee yhteentörmäyksiä. Toinen ei ehkä ymmärräkkään, ettei Alpeille muuttoa haeta noin vain kaupasta, eikä se ole tarkoituskaan. Kaikkia haaveita ei voi ostaa, kaikkia haaveita ei ole kaupan hyllyllä tarjolla.
Ne elää villiä unelmaa juuri sinun ajatuksissasi, samalla, kun kuljet kaupassa ja nappaat juustohyllystä Alppijuuston koriisi, tuntien lampaanvillan kätesi alla ja vuoristoilman viileän henkäyksen ihollasi.
Sirpa
