Sanomattakin selvää, että tämän päivän tilanne on monelle kaaoottinen, uusi ja epävarma. Niin taloudellisesti, kuin henkisestikin. En voi edes kuvitella, millainen tilanne voi pahimmillaan olla, kun täällä maalla, missä me asumme, ei ole ilmoitettu tartunnoista eikä karanteeneista. Vielä. Emme kuitenkaan voi tuudittautua siihen turvallisuudentunteeseen, että täällä maalla olisimme enemän turvassa. Tilannehan on se, että meidän kaikkien on nyt tehtävä kaikkemme mahdollisuuksien mukaan, että selviäisimme mahdollisimman vähillä seuraamuksilla tästä tilanteesta. Liikkumista, tapaamisia, töitä sekä matkustelua on nyt rajoitettava kaikkien. Lapset ovat nyt pois koulusta sekä päiväkodista ja vietämme aikaa kotona. Miten pitkään, sitä emme varmuudella vielä tiedä, mutta tämä tulee varmasti vaikuttamaan henkisesti meihin kaikkiin. Nyt tarvitaan sitä positiivista asennetta: voimme tehdä kotona kaikkea sitä, mihin ei aikaisemmin ole ehkä löytynyt aikaa.
LIIKKUMINEN LUONNOSSA
Tuntuu, että olen etuoikeutettu tällä hetkellä asuessani maalla. Voimme rauhassa ulkoilla, mennä pihalle ja olla tässä oman kodin äärellä, ilman, että tarvitsee miettiä sitä, törmääkö naapureihin. En osaa arvioida, mihin tämä tilanne vielä ajautuu, mutta se, että vietämme nyt päiviä kotona ja vältämme ihmiskontakteja, tulee vaikuttamaan varmasti ajan kuluessa omaan olotilaan. Siksi onkin tärkeää koettaa keskittyä kaikkeen hyvään ja ihanaan, sekä keksiä mielekästä tekemistä.
Luonnossa liikkuminen tekee hyvää meille kaikille jo muutenkin ja nyt se tuntuisi olevan entistä tärkeämmässä asemassa oman henkisen hyvinvoinnin takia. Lasten kanssa se pienikin hetki ulkona asettaa aivot ihan erilaiseen viriketilaan. Salaiset seikkailut metsässä, rannoilla sekä poluilla virkistää ja saa ajatukset muualle. Meillä käytiin "luistelemassa" järvenjäällä ja siellä kyllä olisi viihdytty vallan pidempäänkin ja pienimmäiselle iski oikein kiukkupuuska, kun pitkin lähteä kotiin. Niin oli kivaa viiletellä pitkin jään pintaa!
En voi muuta tehdä, kuin toivoa kaikille aivan hirmuisesti voimia tähän hetkeen. Kaikille niille, jotka menevät töihin pitääkseen tämän maailman pystyssä tässä hetkessä. Tämä koko tilanne on itselleni samaan aikaan sekä hiukan pelottava, mutta samalla tuntuu vielä niin kaukaiseltakin asialta: tämä jokin tapahtuu jossakin. Siltikin se vaikuttaa myös täällä. Koulut, päiväkodit, työpaikat, liikkuminen, asiointi...
Nyt pitää vain koettaa pysyä positiivisena, auttaa apua tarvitsevia sekä toivoa, ettei tämä iske liian lujaa talouteen. Millaisia ajatuksia ja tunteita tämä herättää siellä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun piipahdit! Haluatko jättää terveisiä minulle? :)