Omakotitalomme pihalla olen vaihtelevalla menestyksellä koettanut kasvattaa omaa satoa käyttöömme. Rintamamiestalollisena tunnen velvollisuutta vaalia sitä perinnettä, jossa hyötypuutarha oli suuressa osassa pihaa tehdessä ja suunnitellessa. Harmillisesti ne kaksi omenapuuta nuupahtivat jo heti kättelyssä pupujen evääksi ja marjapensaat jouduttiin kaivamaan ylös laajennusremonttia tehdessä. Kasvimaa sensijaan on ollut oma lempilapseni joka kesä. Ja kuinkas sen kanssa on mennyt?
Viileät ja sateiset kesät ovat olleet todella vaikeita kasvimaan suhteen. Hyvin huonosti muutaman hyvän kesän jälkeen on oma maaplänttini tuottanut satoa ja viime syksynä päätin, että nyt on aika vähän järeämmille aseille.
Ostin meille kasvihuoneen syksyn alennuksilta ja kasasimme sen valmiiksi odottamaan tätä kesää. Olenkin kuumeisesti täällä jo suunnitellut kesän satoa, mitä haluan kasvattaa ja mitä kaikkea kasvihuoneeseen mahtuukaan. Tämä ei ole kovinkaan iso, mutta alkuun varmasti riittävä. Olen myös hankkinut sisäkompostorin talvella, joka on toiminut hyvin ja tuottaa multaa kasvimaata varten. Oma multani on varmasti ollut jo todella huonoa viime vuonna, ei nimittäin meinannut kasvaa muut, kuin salaatti sekä ruohosipuli..
Oman kasvihuoneen sekä toivottavasti vähän paremman mullan toivossa, pyrin tänä kesänä tuottamaan ruokapöytään pääosin omia vihanneksia syötäväksi. Ehkä seuraavana kesänä se perunamaa ja muutama uusi omenapuu. Eikä ne marjapensaatkaan olisi pahitteeksi lainkaan! Omavaraisuus edes pienessä muodossa on jotain, johon tähtään ja jota omalta osaltani tässä maailmassa toivon: toivonmukaan näillä pienillä teoilla pienennän hitusen hiilijalanjälkeäni ja saan istutettua lapsilleni sen pienen tiedonjyvän siitä, mistä ja miten se ruoka oikein pöytään saapuu. Ja samalla vähän sitä raakaa työntekoa, jota elämä vaatii siellä pärjätäkseen ;)
Sirpa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun piipahdit! Haluatko jättää terveisiä minulle? :)