TÄYSI VAI TYHJÄ? | POSITIIVINEN ASENNE

tiistai 2. huhtikuuta 2019




Ihmisillä on monenlaisia suhtautumistapoja arjen kulkuun ja elämä yllätyksiin: toisilla kuppi tuntuu olevan aina täysi ja toisilla tyhjä. Itse, mielestäni ainakin, kuulun tähän täydempään kuppikuntaan - toki älkää kysykö mieheltäni, hän voi olla jossain kohtaa hiukan toista mieltä tästä. Noh, kaipa niitä myrskyjä mahtuu täyteenkin lasiin ja välillä läikkyy yli.









Olen huomannut, että hyvin monessakin kohtaa suhtaudun asioihin positiivisesti tai en ainakaan luo heti negatiivista tunnetta ja maailmanlopun enteitä. Vaan asetukset loksahtavat kohtaan "tälläistä tänään ja tästä selvitään". Siirryn suoraan selviämisen rituaaleihin, hyväksyn tilanteen ja alan miettimään, miten tästä eteen päin ja millä? Kerta jo otin mieheni tässä sujuvasti esille, kerrottakoon, että hänen suhtautuminen katastrofeihin on päinvastainen: vähintäänkin maailmanloppu, tästä ei selvitä eikä mitään ole tehtävissä "Sirpa, ymmärrä, ei tämä tästä muuksi muutu". 

Sirpalla on kuitenkin asiat jo rullanneet pään sisällä hyvän matkaa eteen päin. Ehkä jo hiukan on otettu ajatustasolla esille se, miten edetään ja mitä vaihtoehtoja on edessä päin. Hyvää tahi pahaa, ne juoksee ajatuksenpyörässä jo hyvinkin vauhdilla.

Sopeudun jo tilanteeseen mieheni vielä sulatellessa uutisia. 








Nuo yllä mainitut katastorifin ainekset oli viime kesänä edessämme. Tilanne olisi voinut muotoutua kovinkin pahaksi, mutta siitä selvittiin - ja siitä selvisi yksi pieni perheen Apina. Tätä omaa kykyäni muuntautua tilanteen mukaan olen miettinyt paljon: onko se loppujen lopuksi hyvä asia? Olla aina elämään sopeutuvainen hyvässä ja pahassa?

Olin nimittäin reilun kaksi kuukautta ilman omaa autoa. Heti kättelyssä sopeuduin siihen, että appiukon auto alle tarvittaessa. Ei huolta. Kunnes ei ollut sitäkään. Hyvin nopeasti sopeuduin tilanteeseen no viedään lapsi päiväkotiin linja-autolla ja kävellään kotiin ja kuvauskamathan kulkee näppärästi pulkalla studiolle. Ei huolta.

Mutta. Eipä sen oman auton hankintaan tullut kummoisesti resursseja käytettyä, kun oma mieleni sopeutui tilanteisiin tuon tuostakin. Jos olisin vähääkään mieheni kaltainen, olisi uusi auto ollut alla alta viikon, koska en olisi kyennyt järjestelemään elämäni epämääräisiä paloja yhteen kovinkaan kauaa.

Joten, positiivinen asenne on ***seestä kuuluu sanonta, ja oikeastaan olen samaa mieltä: pieni katastrofin pelko ja kutina saa vauhtia varmasti elämän järjestelyyn pysyvämpää ratkaisua haettaessa ja liiallinen sopeutuminen hidastaa tätä kummasti.

Sirpa

2 kommenttia:

  1. Positiivinen asenne kunniaan, niin pääsee elämässä paljon helpommalla! Tai ainakin se tuntuu siltä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiinnolla olisi pitänyt katsoa, mitenkä pitkälle se oma positiivinen asenne olisi kestänyt ilman omaa autoa :D Mutta, kyllä se niin vaan on, että elämänmyönteisellä asenteella pärjää ehkä hitusen paremmin :)

      Poista

Kiitos kun piipahdit! Haluatko jättää terveisiä minulle? :)

Sisällön tarjoaa Blogger.

Pages

Theme Designed By Hello Manhattan
|

COPYRIGHT

PIIRTO PHOTOGRAPHY 2019